Viikate

Kourasta tuntee kämmenen
ryhdistä het` suoraselkäisen
Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa
Sana on miehen mittainen, se luista ei
vaikka kultainen on kivetyksen
alla kutsuvan kulkueen
Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan
Vastuu ei avaa aapistaan
mielipahaa sitä saada tavaamaan
Muistomerkkien päät paikoilla kokonuottien
Kilvan hopeitaan kiillottaa,
jotka pelkin palkein hiillostaan
puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan
Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan
Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan
Ja kun ajattelen kuolemaa
ajattelen sitä,
mitä saanut en milloinkaan aikaan
ja mitenkä minua huomenna soitetaan
- uruilla unholaan?