Viikate

Ulvoin kuuta mustaa
Ulvoin kuuta, kutsuin kuolemaa
Ei kiiras roihua kuin minä roihuan
Tusina sakaraa on liikaa
Kaikkeutta kuvastamaan
Kumarsin kultaa
Kultaa kumartaaen tartuin tuonelaan
Ei valo lankea kuin minä lankean
Siivetkin kutittaa voi hetken
Voi, minä en!
Niin tiimalasi kääntyy
Kääntyy alaspäin
Vanhin voitehista
Kanssa veren käsikkäin
Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan
Vaan ei unet idä, idä ilman
Unelmien nukkujaa
Kiitin hulluudesta
Kiitin julmuudesta jumalaa
Ei meret kuohua kuin minä kuohuan
Aallot voi armoaan pois jakaa
Voi, minä en!
Niin tiimalasi kääntyy
Kääntyy alaspäin
Vanhin voitehista
Kanssa veren käsikkäin
Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan
Vaan ei unet idä, idä ilman
Unelmien...
Unelmien nukkujaa
[Solo]
Niin tiimalasi kääntyy
Kääntyy alaspäin
Vanhin voitehista
Kanssa veren käsikkäin
Hiekka valuu maahan kylmään uinumaan
Vaan ei unet idä, idä ilman
Ei, ei, ei unet idä, idä ilman
Unelmien nukkujaa